Luontovalokuvaus

Luontoa on kuvattu jo 1800-luvun lopulta asti, heti kun valokuvaaminen oli keksitty ja se alkoi yleistyä. Ihminen on aina halunnut kuvata myös ympäristöään tavalla tai toisella, ja valokuvauksen myötä saatiin jälleen uusi tapa kuvata luontoa. Kun tekniikka alkoi kehittyä nopeaa vauhtia 1960-1970 -luvuilla, alkoi myös luonnonkuvaamisen nousukausi, ja monet kuvaajat ryhtyivät ammattilaisiksi. Jo 1950-luvulla vaikuttanutta Yrjö Kokkoa pidetään ensimmäisenä suomalaisena luontokuvaajana, ja hän innoitti taas muun muassa Eero Murtomäkeä ja Hannu Hautalaa. Viimeksi mainittua voidaan pitää luontokuvauksen uranuurtajana Suomessa vuonna 1978 julkaistulla teoksella Kololinnut ja muut pökkelöpesijät, ja Hautalan esimerkkiä seuraten tuhannet luontoharrastajat alkoivat saada kuviaan julkaistuiksi.

2000-luvun alussa, kun digikamerat alkoivat yleistyä, tuli uusi ryntäys luontovalokuvauksen pariin. Jotkut kuvaajat kuuluvat johonkin luontokuvayhdistykseen, suurin osa kuitenkaan ei. Harrastuksena luontokuvaus on joka tapauksessa antoisaa; kuvatessa ja etsiessä kuvauskohteita oppii nopeasti tuntemaan luontoa ja myös näkee paljon asioita, joita monetkaan eivät näe. Mutta pari asiaa tulee ottaa huomioon luontokuvauksessa, kuului sitten johonkin yhdistykseen tai ei: luontoa tulee aina kunnioittaa ja noudattaa myös lakia aina kun luonnossa liikutaan ja toimitaan.

Vinkkejä hyviin luontokuviin

Kun haluaa harrastaa luontovalokuvausta, ja napata mahtavia otoksia, on muutama vinkki hyvä ottaa huomioon. Erinomaisten luontokuvien perusaineksia ovat hyvä tekniikka, hyvä suunnittelu, ja tietysti luovuus. Yksi neuvo on se, että kannattaa olla kuin aikainen lintu, joka nappaa madon; jos haluat siitä kuvan, täytyy itsekin nousta aikaisin. Luonto herää silloin, ja upea aamuvalo on hyödynnettävissä. Toinen hyvä vinkki on se, että suunnittelee kuvausaiheen, ja myös kuvausreissun, etukäteen. Voi vaikka tutustua maastoon ja kuvauspaikkaan ennakkoon, ja ottaa koekuvia kännykällä. Kuvattavan maiseman ei myöskään tarvitse olla täysin tyhjä ihmisistä; rakennelmat ja ihmiset voivat korostaa luonnon mittasuhteita kuvassa. Jos taas haluat ottaa mahdollisimman minimalistisia kuvia vaikkapa jostain eläimestä, käytä avuksi usvaa ja sumua! Aikaisin aamulla tai myöhään illalla voi sumun avulla saada harmonisen kuvan esimerkiksi peurasta, ilman sekavaa taustaa. Muista käyttää jalustaa ja valita suljinaika, jolla sumu pysähtyy.

Vinkkejä hyviin luontokuviin

Vinkkejä hyviin luontokuviin

Luonnosta kannattaa etsiä myös pienempiä yksityiskohtia suurten perspektiivien lisäksi. Puunkuoren kuvioista, lehtien muodoista tai vaikka merilevästä saa mahtavia, abstrakteja kuvia; siis todellista taidetta! Heijastuksista kannattaa myös ottaa kaikki irti. Missä on vettä, siellä on myös eräänlaisia peilejä, jotka heijastavat ja tätä voi käyttää hyödyksi kuvaamisessa. On hyvä käyttää polarisoivaa suodatinta, jotta heijastus ei ole liiallista. Entä huono sää ja koiranilma? Ei hätää: harmaalla säällä valo on tasaista ja varjot vähäisiä, ja voit saada aikaan todella loistavia kuvia.

Kuvausvälineet

Kun kuvausvälineet ovat tarkoituksenmukaisia, auttaa se myös ensiluokkaisten kuvien saamiseen luonnosta. Kameran objektiivia ajatellessa hyvä lähtökohta on teleobjektiivi, joka on joko todelliselta polttoväliltään tai sitten kinovastaavuudeltaan vähintään 400-millinen. Kiikari on myös hyvä ottaa mukaan, kun lähtee esimerkiksi eläimiä bongailemaan; odotusaika voi käydä raskaaksi, jos tiirailee pitkällä ja painavalla teleobjektiivilla kauankin, ja kiikari tuo kaivattua apua. Koska pimeys aamulla ja illalla on luontokuvaajalle tuttua tutumpi asia, tarvitaan avuksi sellaista hyödyllistä välinettä kuin otsalamppua; nerokasta sen käytössä on myös se, että kädet vapautuvat kameran käsittelemiseen. Kamerajalusta taas säästää käsivoimia ja vakauttaa kuvaa – varsinkin kun hämärässä valotusajat ovat pitkiä, joten kuva on vaarassa tärähtää. Viimeisenä muttei vähäisimpänä: vara-akut. Kun sitä täydellistä otosta voi joutua odottelemaan joskus pitkiäkin aikoja, akusta saattaa loppua virta. Talvikylmällä ja timelapsea kuvattaessa vara-akut ovat oikeastaan jo välttämättömyys. Kun ottaa huomioon varustelussa ja itse kuvien ottamisessa nämä muutamat seikat, on hyvien kuvien ottaminen taattu – ehkä muutamien erehdysten ja tärähdysten kautta. Nyt vain luovuutta kehiin ja upeita luontokuvia nappailemaan!

Comments are closed.