Syitä lähteä luontoon osa 1

Olen tehnyt jo lukuisia retkikilometrejä kävellen, vaeltanut ja patikoinut, tehnyt sitä eri maissa ja eri puolilla maapalloa, mutta tiettyyn päivään saakka syyt lähteä luontoretkelle olivat minulle epäselviä. Todennäköisesti jotkut niistä syistä pysyvät epäselvinä vieläkin, mutta ainakin kolme niistä olen osannut oppia ja kerron niistä teillekin.

Syitä lähteä luontoon

Fyysinen Rasitus: Suorituksen Ilo

Tämä on helpoin retkeilyn syy. Endorfiineja ja muita ilohormoneja muodostuu silloin, kun teemme fyysisiä harjoituksia tai muuten rasitumme fyysisesti, ja tämä retkeilyn puoli toimii monelle suoritushakuiselle ihmiselle hyvänä motivaationa lähteä luontoon. Jotkut ihmiset harrastavat urheilua saleissa, jotkut eivät harrasta mitään ja ovat jo unohtaneet, mitä ne endorfiinit ovat, ja jotkut vaeltavat. Hyvä olo onnistuneen kajakkikäännöksen jälkeen tai taakse jäänyt vaikea kallio viiden tuhannen metrin korkeudella ovat hyviä endorfiniin lähteitä, mutta sitä muodostuu myös helpommissa vaelluksissa, joihin tällaisia osia ei kuulu. Vaelluksella kaikki poikkeavat tilanteet johtuvat yleensä joko huonommasta sääonnesta tai ihmisten omasta huolimattomuudesta, mutta nämäkin vaikeat tilanteet ovat aina mukavaa suoritettavaa – siis sen jälkeen, kun ne ovat jo ohi. Luontoon lähdetään usein testaamaan omia fyysisiä voimia, ja se on yksi painava syy lähteä vaeltamaan.

Fyysinen Rasitus: Suorituksen Ilo

 

Sosiaalinen Merkitys

Tämä merkitys liittyy itse asiassa sekä meidän omaan sosiaaliseen käyttäytymiseen että lastemme kasvatukseen. Nykyajan lapset eivät enää osaa edes kuvitella, miten aikoja sitten oli mahdollista elää ilman kaikenlaisia elektronisia laitteita, mutta kun heidät viedään luontoon, he sopeutuvat siihen nopeasti ja oppivat itsepalvelun melko tehokkaasti. Tavalla tai toisella he oppivat leirin pystytyksen, asioiden tiskaamisen luonnossa ja ruoan laittoon ilman sähköhellaa. Lisäksi luonnossa oleskelun aikana lapset oppivat paremmin kommunikoimaan sekä toistensa kanssa että aikuisten seurassa – ja oppivat myös auttamaan. Aikuisemmat lapset auttavat sekä aikuisia että pienempiä lapsia, kun taas pienet lapset oppivat luontoa tutuksi. Luonnossa retkeilyn kautta syntyy myös käsitys siitä, miten tehdään nuotio, miten pystytetään teltta, mitä tehdään muodostuneille jätteille ja mistä saadaan polttopuita. Myös vauvat hyötyvät retkeilystä, vaikka he eivät osaa edes kävellä: he hengittävät puhdasta ilmaa ja tutustuvat luonnon ääniin sekä sen ilmiöihin. Lasten kasvatuksessa on merkitystä sillä, miten lapsi suhtautuu luontoon, ja se puolestaan riippuu siitä, miten hän luontoon pääsee.

Sosiaalinen Merkitys

Kun iso porukka lapsia saapuu metsään bussilla, se on toinen juttu. Silloin ei opetella kunnioittamaan luontoa eikä silloin tapahdu mitään fyysistä rasitusta. Kun taas patikoidaan kaupungista kauas metsään ja muutamaksi päiväksi, lapsi ymmärtää erilaisia asioita: hän ymmärtää, miten hänen kehonsa toimii, mihin hänen voimansa riittävät ja miten luonto käyttäytyy. Näitä asioita ei opita videoita katsomalla. Lisäksi retkien aikana lapset eivät yleensä riitele: heillä ei yksinkertaisesti riitä aika eikä voimat, ja he ovat enemmän kiinnostuneita ympäröivistä maisemista kuin sosiaalisista haasteista. Sosiaalielämä tulee silloin mukavammaksi ja helpommaksi. Juuri tällä retkeily poikkeaa erilaisista leireistä, joissa lapset pysyvät samalla alueella pitkään aikaan ja vaikka he viettävätkin aikaa luonnossa, he eivät ole koko ajan puuhissa eivätkä saa tarpeeksi suorituksen iloa. Retkellä lapset ovat koko ajan tekemässä jotain eli vähintään kävelemässä, ja silloin heidän suhtautuminen luontoon sekä aikuisten kommentteihin ”katso, kuinka kaunista!” muuttuu kokonaan. Lapsen kasvatuksessa luonto on tärkeässä roolissa, ja ainakin meillä Suomessa on olemassa upeita mahdollisuuksia käyttää maamme luontoa lasten kehittämiseen.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron siitä emotionaalisesta vaikutuksesta, jonka luonto saa aikaan kaikkiin vaeltajiin. Se on vähemmän reaalinen tunne ja enemmän mysteeri havainnekuva, mutta se toimii jokaisen kohdalla, sillä muuten emme näkisi vaelluspoluilla niin paljon porukkaa.

 

Comments are closed.