Syitä lähteä luontoon osa 2

Nyt olen kertonut retkeilyn tuoman fyysisen rasituksen ilosta ja vaeltamisen merkityksestä lasten kasvatuksessa, mutta pelkästään näillä tekijöillä meidän halu lähteä kauemmas luontoon ei kuitenkaan selity. Mikä siinä retkeilyssä siis oikein piilee? Miksi se vetää puoleensa ja saa meidät joka vuosi tai sitäkin useammin kärsimään tuulesta, vesisateista ja rasittavan pitkistä patikointireiteistä sekä syömään välillä jopa mautonta ruokaa, joka valmistetaan pienellä kaasupolttimella? Viime postauksessa lupasin syventyä tähän mysteeriin ilmiöön ja tässä kerron omia mietteitäni asiasta.

Syitä lähteä luontoon

Kommunikointi Luonnon Kanssa

Luonnolla ymmärrämme kokonaisuuden, johon kuuluu metsiä, niittyjä, jokia, meriä, vuoristoja, aavikoita ja vaikka mitä muuta – siis kaikkea, mitä planeetallamme esiintyy. Kommunikoinnilla tarkoitetaan vuorovaikutusta, johon osallistuu vähintään kaksi elävää olentoa – ja yksi niistä on tässä tapauksessa luonto. Kun mietitään, että koko luonto on elävää ja että se suhtautuu meihin samalla tavalla kuin mekin suhtaudumme siihen, tulee selkeä ymmärrys siitä, minkä takia haluamme välillä päästä luontoon: siitä ei yleensä petytä. Ihmisten keskuudessa pyöriminen on yleensä hauskaa ja kivaa, mutta luonnon kanssa kaikki on ikään kuin puhtaampaa. Luontoon saapuminen on melkein samanlaista kuin vierailu ystävän kaverin luona: silloin käyttäydytään nätisti ja kunnioitetaan talon isäntää, sillä hän on ystäväsi kaveri. Samaa se on luonnossakin. Kun lähdetään vaeltamaan luontoa kunnioittavalla mielellä, saadaan kunnioitusta takaisinkin. Mitä se tarkoittaa?

Kommunikointi Luonnon Kanssa

Luonto on vaikea elimistö, joka on valtavan iso ja jonka sisällä liikumme. Kun saavumme uuteen paikkaan, oli se metsä tai aavikko, rikomme siellä vallitsevaa luonnollista harmoniaa ja siellä elävien otusten vuorovaikutusta. Mutta meillähän on oikea tarve päästä luontoon, mistä se tulee? Itse olen sitä mieltä, että luontoon lähtiessämme olemme ikään kuin pyrkimässä tulemaan osaksi toista elävää järjestelmää, toisenlaista yhteiskuntaa, ja opimme sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Luontoon pyrkiminen voidaan siis selittää sillä, että välillä kaipaamme toisenlaista vuorovaikutusta – ei ihmisten kanssa eikä vain itsemme kanssa, vaan jotain täysin muuta, mitä saa vain luonnosta.

Yksin Vai Seurassa?

Tämä kysymys on askarruttanut minua pitkään. Aloitin luontomatkailun yksin, tosin sitä ennen kävimme suhteellisen usein pienemmillä ja isommilla retkillä kaveriseurassa – yleensä soutuveneillä. Pidemmillä matkoilla olen välillä tuntenut sitä, että nyt olisi mahtavaa jakaa joku hieno hetki tai maisema jonkun ystävän kanssa, mutta olin yksin ja tyydyin omaan vuorovaikutukseeni luonnon kanssa. Enemmän oli kuitenkin sellaisia hetkiä, joissa viihdyin yksin. Tunsin itseni uusien paikkojen löytäjänä, kun kuljin yksin, ja kaikki jokaisesta suorituksesta saatu ilo oli ainoastaan minun omalla vastuullani. Ehkä en ole hyvä tiimipelaaja, jos tällainen asia on minulle tärkeä, mutta…

Yksin Vai Seurassa?

Jos halutat kulkea nopeasti, mene yksin. Jos haluat päästä pitkälle, mene kaverin kanssa. Tällä hetkellä matkailen kaverin kanssa ja välillä kärsin siitä tunteesta, että nyt en ole se pioneeri. Erilaisten vaikeiden suoritusten kunnia on myös jaettu meidän kahden kesken, ja hiljaisia hetkiä luonnon kanssa kahdestaan on nyt harvemmin, mutta jatkamme matkailua silti yhdessä. Se selittyy monella asialla, ja yhden niistä mainitsin tämän kappaleen alussa. Yksin en olisi koskaan lähtenyt kiipeämään jyrkkään vuoreen yöllä ilman merkittyä reittiä, mutta kahdestaan teimme sen. Yksin en olisi lähtenyt moneen paikkaan, missä olen nyt käynyt, ja samaa sanoo myös matkakaverini. Egoismia? Ehkä. Mutta kahdestaan on kiva mennä, vaikka välillä tekeekin mieli mennä jonkun aikaa yksin. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että luontoon lähteminen on meille ihmisille yhtä luonnollista kuin nukkuminen. Kaipaamme luontoa ja nautimme luonnollisista maisemista monesta muusta syystä kuin pelkästä estetiikasta, ja mitä enemmän aikaa vietämme luonnossa, sitä onnellisempia olemme.

Comments are closed.