Raitis ilma tekee ruoasta herkullisempaa osa 1

Yleensä kun mennään syömään ulos, tarkoitetaan ravintolaa. Luonnon ystävillä on kuitenkin olemassa parempi tapa: me menemme sekä retkeilemään että syömään.

Raitis ilma tekee ruoasta herkullisempaa

 

Monen mielestä retkiruoka on aina tylsää, mautonta ja hankala valmistaa, mutta kun asiaan jaksaa syventyä, kaikki onkin täysin päinvastoin: metsässä keitetyt perunatkin ovat herkullisempia, vaikka niitä ei kotona muuten edes söisi. Tässä ja seuraavissa postauksissa tulee vähän oman kokemukseni kautta syntyneitä periaatteita, joita noudatan retkeillessäni. Ja niin: olen nyt matkustanut jo useamman vuoden, nukun teltassa ja rakastan luontoa. Siihen ei kyllästy.

Ruoan Monipuolisuus

…kun ruokaan voi kyllästyä helpostikin. Ensimmäisinä vaellusvuosinani olen niin monta kertaa miettinyt sitä, että kuinka ihana keksintö olisikaan, jos joku olisi lähtenyt valmistamaan pieniä pillereitä, joilla voisimme korvata aina kokonaisen aterian. Elämä olisi heti niin helpompaa! Jatkossa, kun aamulla olin taas keittämässä kaasupolttimella riisiä, jota söin jo niin tutun kerman ja sokerin kanssa, havahduin ajattelemaan: minkä takia matkaillessani kaikki ruokailuni muuttuu pelkäksi energiantarpeen tyydyttämiseksi? Ruokahan on tärkeä osa ainakin minun omaa elämääni, ja se on varmasti näin myös monen muun vaeltajan kohdalla. Mitä keinoja on olemassa, joilla saisin monipuolistettua vaeltajan ruokavalioni terveellisemmäksi, herkullisemmaksi ja paremmaksi?

Arkihommaa

Sitä ennen joka retkellä ruoka on ollut enemmän arkihommaa kuin mitään muuta. Suoraan sanottuna, se oli aina kidutusta: uskomaton määrä kaikenlaista vääntelyä, ja loppujen lopuksi tuloksena oli jotain syötävää, ja tämä tulos pysyi hyvin kaukana ruokatottumuksistani. Tykkään herkutella, niin kuin varmasti moni muukin, mutta retkellä tyydyin riisiin tai linsseihin, jos vettä oli rajoitettu määrä, ja kun telttapaikka löytyi puron läheltä tai joen tai järven rannalta, keitin pastaa tai perunoita. Matkan varrella oli tietysti silloin tällöin kauppoja, joista saatoin ostaa kaikkea jauhelihasta tomaattikastikkeisiin ja suklaasta hampurilaispihveihin. Mukana kulki kuitenkin aina riisiä, linssejä ja kalasäilykkeitä: sen varalta, jos päivän tai useamman aikana ei tule yhtään kauppaa vastaan. Ja voi näitä päiviä, kun jouduin syömään samanlaista ruokaa viikon verran…

Arkihommaa

Keittiövarustus

Retkikeittiö on tärkeä osa vaeltamista. Olen pysynyt kaukana kaasupolttimista hyvin pitkään kokkaamalla nuotiolla, minkä seurauksena ensimmäiset retkikeittiöastiani ovat jo aikoja sitten viety kierrätykseen. Nuotiolla kokkaaminen merkitsi myös sitä, että päivässä minulla oli enintään kaksi lämmintä ateriaa: aamulla, jos jaksoi laittaa aamiaisen, ja illalla, kun nuotio oli välttämätön ja ruokaa tuli ahmittua koko päivän energian tarpeen verran. Päivällä en pitänyt yleensä muita kuin tupakkataukoja, ja kesti kaksi vuotta, kunnes tajusin, että termospullo on hieno tapa helpottaa teetauon pitämistä. Teetaukojen jälkeen tuli uusi kehityshetki: olin retkellä kaverini kanssa ja hän keitti meille kummallekin aamukahvit teltasta sen pidemmälle menemättä. Varhaisaamulla luonnon maisemissa nautittu kahvikuppi oli meikäläiselle jotain täysin uutta, minkä jälkeen myönsin: kaasupoltin on hyvä olla.

Keittiövarustus

Tänä päivänä minulla kulkee mukana kaasupoltin ja -pullo, yksi kenttäpakki Neuvostoliiton ajoilta (siis sellainen, mitä itänaapurin armeija käytti jo toisen maailmansodan aikana ja joita nyt myydään Suomessakin; erittäin yksinkertainen, mutta samalla hyvin monipuolinen esine; vastaava on käytössä myös Ruotsissa ja meikäläisen käyttämä näkyy kuvassa), puukko, ruokailuvälineet; teekeitin, jossa on haudutusverkko sisällä, eristetty muki, termospullo – ja siinäpä ne varusteet ovatkin. Siitä, mitä ruokaa kulkee repussani mukana juuri nyt ja mitä sen ruoan kanssa teen, mitä kokkaustapoja suosin ja mistä en ole valmis luopumaan missään nimessä, kerron seuraavassa postauksessa.

Comments are closed.