Mistä ne parhaat maisemat löytyvät?

Muistan pettymykseni, kun tulin Englantiin katsomaan kuuluisia Stonehengen kiviä. Kuvittelin, että Stonehenge on hiljainen ja salaperäinen paikka, johon jokainen voi tutustua omassa rauhassaan. Tie kääntyi oikealle, ja silloin vielä ajattelin, että ollaanpa siellä oltu hyvin ystävällisiä matkailijoita kohtaan: tie oli päällystetty ja hyvässä kunnossa. Odotukseni olivat kovat, kunnes jossain vaiheessa tie päättyi isoon parkkipaikkaan, jolta vei polku älyttömän isoon vierailijakeskukseen. Samalla selvisi, että kiviä ei voi käydä katsomassa ilmaiseksi eikä sinne pääse muuten kuin yhtä tietä pitkin. Vierailijakeskuksessa piti ostaa liput ja joko hypätä bussiin, jossa luki ”To the stones”, tai lähteä kävelemään pari kilometriä. Lähdin kävelemään.

Mistä ne parhaat maisemat löytyvät?

Englannin Tapa Vai Koko Maailman Kirous?

Paikalle saavuttuani sain tietää, että kiviä voi katsella vain noin viidenkymmenen metrin etäisyydeltä ja niiden ympäri voi kävellä tallattua polkua pitkin. Aikamoinen turistimäärä sai oloni huonoksi ja lähdin takaisin. Vielä muutaman päivän kuluttua olin menossa katsomaan Giant’s Causewayn basalttipylväitä, jotka sijaitsevat Pohjois-Irlannissa eli samassa valtiossa kuin Englantikin. Sielläkin oli vierailijakeskus, maksullinen pääsy, rannalle menevä bussi ja kaikkea muuta turistimeininkiä. Minua harmitti, että ihmisen suhtautuvat luontoon näin kaupallisella tavalla ja ihmettelin, minkä takia koko maailmassa ei voida noudattaa jokamiehenoikeuden periaatteita. Samaa koin jälkeenpäin myös Norjassa, kun saavuin Nordkapille… Ja päätin muuttaa matkailutottumuksiani: niin, että en käykään enää tällaisissa paikoissa enkä maksa siitä, että näen luonnollisia nähtävyyksiä.

Englannin Tapa Vai Koko Maailman Kirous?

 

Pari Poikkeusta

Poikkeuksia kuitenkin on. Niitä ovat kansallispuistot, joissa tehdään kovaa työtä niiden ylläpitämiseksi. Kansallispuistoihin ja niiden halki kulkee teitä, siellä on ruokailupaikkoja ja leirintäalueita, ja tätä työtä oikeasti arvostan. Tämä pätee kuitenkin mielestäni vain laajoihin kansallispuistoalueisiin, joihin tutustumiseen ei riitä päivä eikä kaksi. Ajatus siitä, että jonkun tietyn maiseman näkemisestä pitäisi maksaa rahaa, on minulle outo tänäkin päivänä, joten käyn silloin tällöin kansallispuistoissa, mutta en maksa rahaa siitä, että saisin katsella jotain vesiputousta tai vuorta muutaman minuutin ajan. Omasta mielestäni tällaisissa paikoissa ei tarvita mitään vierailijakeskuksia eikä sieltä itse asiassa saada mitään palveluakaan, joten mistä minun tulisi maksaa?

Tavaksi Kehittynyt Taktiikka

Aikaa kului, ja matkailukokemusta alkoi kertyä jo enemmän. Kuulen säännöllisesti erilaisilta ihmisiltä, että olenpas nyt taas päässyt hienoon paikkaan ja mistäköhän sellainen löytyy. Ajatusmaailmani on kuitenkin nyt erittäin yksinkertainen: keskityn enemmän matkailuun enkä tiettyihin pisteisiin ja niiden näkemiseen. Jostain ihmeellisestä syystä tieni vievät minut aina luonnon kauneimpiin paikkoihin, joissa voin kaikessa rauhassa tutustua järviin, jäätiköihin, vuoriin, jokiin ja aavikkoihin.

Tavaksi Kehittynyt Taktiikka

Kun lähden matkoille, en suunnittele paljon mitään. Yleensä lennän johonkin paikkaan ja paluulento alkaa jo toisesta paikasta, eli en pysy samassa paikassa kahta yötä pidempään. Ja yllätys, yllätys: kun en suunnittele mitään, tapahtuu kaikkea mielenkiintoista! Suunnitelmissa on siis aina vain yksi matka pisteestä A pisteeseen B, mutta sen matkan varrella tapaan paikallisia ihmisiä ja matkailevia turisteja, joilta jokaiselta tulee aina hyviä neuvoja, mitä kannattaa mennä katsomaan ja minne ei kannattaisi mennä. Kaiken lisäksi olen huomannut, että luonnon parhaat maisemat ovat ilmaisia – ja hyvin usein niihin voi myös päästä aika helposti. Tällainen ajatusmaailma on saanut minut ymmärtämään, että kuuluisimmat luontokohteet ovat kuuluisia mainonnan takia, ja mainontahan vaatii myös rahaa. Niitä kauniimmat ja samalla vähemmän suositut kohteet ovat aina ilmaisia, kunhan jaksaa katsoa ympärille ja ymmärtää, että luonnon kauneutta ei rahalla osteta. Iloisia seikkailuja!

Comments are closed.