Metsän aikaa

Aikojen alusta asti ihmiskunta on asunut metsässä, olimme poimijoita ja keräilijöitä. Käytimme hyödyksi metsän tarjoamaa suojaa.

 

Metsän aikaa

Asuimme siellä, keräsimme ruokamme sieltä ja rakensimme majalle sen antimista. Se miten kaukana tuo aika on, on merkityksetöntä, sillä metsä on ja pysyy sielussamme suurena osana aina. Se miten kaukana tänä päivänä metsä on nuorisotalo ja lapsilta, on uskomatonta. Isona tehtävänä tänä päivänä on siis opettaa tuota metsässä samoilua ja sen antimista nauttimista myös tulevalle sukupolvelle. Jos sukupolvi hukkaa metsän, siitä tulee kärsimään tulevatkin sukupolvet ja lopulta arvostus tuota suurta ihmeellistä ja vihreää metsää kohtaan ei ole. Silloin olemme hukassa.

Miten saada nuoret innostumaan metsästä

Se miten kasvatuksellisesti metsän saa säilytettyä nuorisolle arvokkaana ja tuttuja paikkana, ei ole pelkästään koulun tehtävä. Siitä pitää pitää koko perheen huolta yhdessä. Vanhempien ja isovanhempien rooli kasvatuksellisesti on merkittävä ja vahva. Jos tätä tukea ei ole, ei koulu pysty sitä paikkaamaan. Jos koulussa ei ole tukea metsässä samoilua ja sinne ei oppilaita ohjata, ei voi pelkkä koti kantaa vastuuta metsässä oppimiseen, sillä yksinkertaisesti opiskeltavaa siitä on niin reilusti. Jotta nuori saadaan metsästä onnistuneeksi, se vaatii aikaa niin molemmilta, kotoa sekä myös koulusta.

Mitä vanhemmat voi tehdä asian hyväksi

Metsä voi olla koko perheen yhteinen harrastus. Pienestä pitäen, kun totutellaan metsässä olemiseen ja elämiseen niin myöhemmin nuorena ja varhaisessa aikuisuudessa ei kehitellä pelkoja ja ennakkoluuloja metsää koskien. Jos aivan lapsena ei ole päästy kulkemaan ja tutustumaan metsään, voi olla, että siihen tottuminen on hankalampaa ja paljon ennakkoluuloisempaa ja sen takia reilusti hankalampaa kuin sellaiselle, joka on totutusti samoilla siellä aina. Sama se on joka asiaan, jos joku paikka tai tilanne tai mikä tahansa asia on sellainen, jota ollaan tehty koko ikänsä, sen tekeminen ei tuota ongelmaa aikuisenakaan. Se tulee luista ja ytimistä. Vaikka metsäilyn jossakin vaiheessa kadottaisi, sinne meno ja siellä kuljeskelu tulee kuitenkin luonnostaan, kun pohja työ on tehty. Marjastus, sienestys ja muut metsä aktiviteetit ovat hauskaa yhteistä tekemistä. Perheen aivan pienimmille jo pelkkä leikkiminen metsässä on hauskaa. Sieltä voi lähteä poimimaan vaikkapa yhteistä askartelua varten tarvikkeita. Käpyjä ja kuusen kerkkiä. Erilaiset käpylehmä leikit ja ketun leipien naposteltavaa sopii kaikenikäisille. Aikuisetkin voivat nopeasti oppia lasten kautta viihtymään metsässä aivan erilaisia kuin ennen, kun sekaan heitetään hippaleikki tai pelataan siellä piilosta. Lapsenmielisille ja mielikuvituksellisille ihmisille metsä tarjoaa jättimäisen leikki alueen. Telttailu ja retkeily on myös koko perheen aktiviteetti ja usein kasvattaa hyvin myös murrosikäisen luonnetta. Siellä saa huutaa ja kirota ja mököttää menemään ihan rauhassa. Kaikenlainen marjojen ja sienien poiminta, miksei myös muu esimerkiksi kanervan tai kukkien poiminta voi olla myös monelle nuorelle kesätyö kokemus. Kun patistaa varhaisnuorten lähimetsään itsekseen poimimaan talven varalle tulevat mustikat pienessä korvauksen toivossa, oppii nuori myös olemaan siellä itsekseen. Aluksi metsässä kuljeskelu yksin tai itsekseen on kaikille pelottava kokemus, mutta sen jälkeen, kun nuori oppii hallitsemaan pelkonsa ja luottamaan metsässä olemiseen turvallisena, alkaa nuori myös luottamaan itseensä. Ja näin kerran taas, metsä on avannut salaisen energia varastoida ja antanut jotain uutta taas yhdelle uudelle keräilijä, poimija kansallensa. Metsä avartaa monella tapaa sielua.

Mitä vanhemmat voi tehdä asian hyväksi

Comments are closed.