Suomalaista metsävastuuta kaipaamassa

Melkein jokainen meistä varmaan muistaa, kuinka lapsuudessa meille selitettiin, mikä on hyvää ja mikä on huonoa.

Suomalaista metsävastuuta kaipaamassa

Vanhemmat keskustelivat meidän kanssa kohteliaisuudesta, nätistä käyttäytymisestä ja hyvistä tavoista – ja opettivat, miten voimme tulla toimeen ympäröivän yhteiskuntamme kanssa. Joillekin opetettiin myös se, että roskaaminen missä tahansa ympäristössä ei sovi vastuullisen ja aikuisen ihmisen normaaliin käyttäytymiseen, mutta jostain syystä näemme silti roskia siellä sun täällä kaupungissa ja, mikä pahinta, myös luonnossa, missä ei käy katusiivoojia ja vain luonto yrittää pitää huolta ympäristön kehittymisestä meidän jätteistä huolimatta.

Roskaatko Kotonakin?

Oma koti on kullan kallis, ja siellä oleskelu tuntuu aina paremmalta, kun koti on siivottu ja ympärillä kaikki on puhdasta ja siistiä. Samalla tavalla se toimii myös pihan kanssa: tuskin kukaan heittää suklaapapereita tai savukkeiden päitä omalle nurmikolle. Kun luontoa ajatellaan omana takapihana, käyttäytyminen muuttuu merkittävästi, ja kun oppii sen ajatuksen, että jokainen meistä on henkilökohtaisessa vastuussa luonnon kunnosta, roskaaminen ei ole enää tapa. Viime vuosina olen matkustanut eri maihin ja tajusin, että vaikka meilläkin näkyy silloin tällöin roskia metsässä, Suomen luonto on erinomaisessa kunnossa monen muun maan luonnolliseen ympäristöön nähtynä…

Ulkomailla

Mieleen tulee ensin Venetsia, mutta siitä ei kummempia: turistien kaupunki, missä jokainen on varma siitä, että juuri hän on täällä koko ympäristön kuningas ja hänen jälkiään tullaan siivoamaan. Seuraavaksi muistelen Brysseliä, joka on niin täynnä kaikkea roskaa, että kaupungin nähtävyydet jäävät kaupungin kokonaiskuvan varjoon. Pääkaupungin ympärillä on myös paljon roskaa, ja luontoon pääseminen tuntuu muutenkin vaikealta: Belgialla on aika iso väestöntiheyslukema, ja nekin vähäiset luonnon paikat ovat täynnä roskaa. Euroopan puhtaimman paikan näin Pohjois-Skotlannissa, missä verkko ei toimi lainkaan ja missä ihmisiä asuu alle yksi neliökilometrille. Surullista, mutta totta.

Ulkomailla

Seuraavaksi siirryin Etelä-Amerikkaan ja olen itse asiassa vieläkin täällä, miettimässä mitä sosiaalisia kampanjoita voisin järjestää, jotta ihmiset heräisivät henkiin ja katsoisivat ympärilleen. En ole vielä päässyt kuin Chileen ja Argentiinaan, ja kun tietää, että Chile on koko Etelä-Amerikan mantereen menestyvin maa, tulee kysymys: minkä takia Argentiinassa on sitten roskiksia joka nurkassa ja ihmiset käyttävät niitä, ja vievät roskansa luonnosta aina mukaansa takaisin kaupunkiin? Chilessä tilanne on nimittäin toisin. Upea hiekkarantamaisema pitää sisällään ainakin yhden roskakasan ja sen lisäksi satunnaisia roskia koko rannan alueella. Niitä ei siivoja, eivätkä ihmisen näytä kiinnostuneen koko hommasta: heidän mielestä roskat kuuluvat maisemaan sen luonnollisena osana. Kun kysyin, minkä takia tilanne on näin, kaksi nuorta paikallista vastasi: mutta eihän meillä ole lajittelumahdollisuuksia! Haluaisimme lajitella jätteitä, mutta kun sille ei ole järjestetty paikkoja! Ja siinä vaiheessa ymmärsin, että kaikki riippuu itsestämme. Mikään ei estä minua viemästä roskani aina roskikselle saakka Chilessäkin, vaikka kantomatka on välillä pitkä, mutta paikallisväestöstä se tuntuu oudolta. Ei se ongelma lajittelussa ole vaan omassa ajatusmaailmassa.

Omassa Metsässä

Täällä Tyynenmeren rannalla muistelen suomalaista luontoa ja sen puhtautta ja tulee ikävä olo. Mahtavaa, että meillä pidetään huolta ympäristöstä, ja mahtavaa, että selitämme nämä yksinkertaiset asiat myös lapsillemme. Roskia ei heitetä luontoon, lasipulloja ei jätetä metsään, muovia ei polteta nuotiossa, ja muistetaan lajitella jätteet kotona. Kun täällä ympärillä vallitsee aikamoinen sotku, haluan vain vielä kerran kiittää meitä kaikkia siitä, kuinka hyvin osasimme pitää ympäristöstämme huolta tähän päivään mennessä – ja kuinka hienoa on ymmärtää, että kehitymme oikeaan suuntaan. Kiitokset kaikille suomalaisessa luonnossa retkeileville ja roskansa mukaan vieville, olette upeaa porukkaa!

Omassa Metsässä

Comments are closed.