Luontomatkailijan rutiini osa 1

Kaikki matkailijat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: luontoihmiset, kaupunki-ihmiset ja sosiaaliset matkailijat. Joka matkailijassa on varmasti jokaisen tyypin piirteitä, mutta yksi on aina esillä muita enemmän ja useammin.

 

Luontomatkailijan rutiini

Itse olen jo ajat sitten ymmärtänyt, että kuulun luontomatkailijaporukkaan. Tykkään tietysti uusista ihmisistä ja uusista kaupungeista sekä niiden arkkitehtuurista, mutta luonnosta saan sitä oikeaa inspiraatiota. Ryhdyin luontomatkailijaksi muutama vuosi sitten ja matkailulla tarkoitan siis kokoaikaista matkailua, kun töitä tehdään etänä ja asutaan siellä, missä pystytään. Mitä haasteita tähän elämään kuuluu? Muuttuuko se jossain vaiheessa rutiiniksi? Näitä kysymyksiä olen pohtinut ennen kuin ryhdyin matkailijaksi ja välillä vastauksia ei tuntunut löytyvän mistään. Täältä tulee nyt muutama oman kokemuksen kautta saatu näkökulma.

 

Ei Se Koskaan Riitä

Ensimmäiset matkan varrella näkemäni maisemat ovat aina niitä parhaita. Aina, kun siirryn alueelta toiselle ja maisema muuttuu merkittävästi, seison keskellä tietä suu auki ja ihmettelen luonnon monimuotoisuutta. Pari ensimmäistä päivää uudessa ympäristössä tuntuvat aina oikealta onnelta, sydän pomppii ilosta ja katse juoksee kaikkialla, yrittäen saada maisemista kaiken irti. Seuraavina päivinä tuntuu jo vain hyvältä, ja sen jälkeen normaalilta. Se on ihan luonnollinen prosessi, että ihminen tottuu ympäristöön hyvin nopeasti ja myös väsyy siihen, ja itse kutsun sitä prosessia maisemainflaatioksi. Se on samanlainen inflaatio kuin taloudessakin, kun palkan korotus toimii vain pari ensimmäistä kuukautta ja sen jälkeen rahat eivät taas riitä. Samaa tunnetta ihmiset kokevat myös avioliitossa, kun ensimmäiset vuodet ovat hyvin onnellisia, mutta ajan myötä kumppanin läsnäolo tuntuu jo itsestään selvältä. Tätä tapahtuu myös luonnossa. Kun vaihdetaan omasta kaupungista johonkin muualle, ei ole paljon väliä, minne ollaan suunnattu, kunhan maisema muuttuu ja se on hyväksyttävän kaunis. Siitä nautitaan vähän aikaa, mutta sitten kaivataan muutoksia – ja siirrytään taas muualle. Tähän inflaatioon olen osannut vastata vain siten, että siirryn maisemissa säännöllisesti ja suosin välillä jyrkempiäkin maisemamuutoksia. Vuoristoista aavikkoon, aavikosta valtamerelle, valtamereltä viidakkoon ja sieltä vaikka jäätikölle. Kierrosta voi toistaa loputtomiin, sillä tällaisella taktiikalla ei ehdi koskaan kyllästymään ympäröiviin maisemiin ja kaikki tuntuu aina uudelta.

Ei Se Koskaan Riitä

Ei Se Koskaan Riitä

Ensimmäiset matkan varrella näkemäni maisemat ovat aina niitä parhaita. Aina, kun siirryn alueelta toiselle ja maisema muuttuu merkittävästi, seison keskellä tietä suu auki ja ihmettelen luonnon monimuotoisuutta. Pari ensimmäistä päivää uudessa ympäristössä tuntuvat aina oikealta onnelta, sydän pomppii ilosta ja katse juoksee kaikkialla, yrittäen saada maisemista kaiken irti. Seuraavina päivinä tuntuu jo vain hyvältä, ja sen jälkeen normaalilta. Se on ihan luonnollinen prosessi, että ihminen tottuu ympäristöön hyvin nopeasti ja myös väsyy siihen, ja itse kutsun sitä prosessia maisemainflaatioksi. Se on samanlainen inflaatio kuin taloudessakin, kun palkan korotus toimii vain pari ensimmäistä kuukautta ja sen jälkeen rahat eivät taas riitä. Samaa tunnetta ihmiset kokevat myös avioliitossa, kun ensimmäiset vuodet ovat hyvin onnellisia, mutta ajan myötä kumppanin läsnäolo tuntuu jo itsestään selvältä. Tätä tapahtuu myös luonnossa. Kun vaihdetaan omasta kaupungista johonkin muualle, ei ole paljon väliä, minne ollaan suunnattu, kunhan maisema muuttuu ja se on hyväksyttävän kaunis. Siitä nautitaan vähän aikaa, mutta sitten kaivataan muutoksia – ja siirrytään taas muualle. Tähän inflaatioon olen osannut vastata vain siten, että siirryn maisemissa säännöllisesti ja suosin välillä jyrkempiäkin maisemamuutoksia. Vuoristoista aavikkoon, aavikosta valtamerelle, valtamereltä viidakkoon ja sieltä vaikka jäätikölle. Kierrosta voi toistaa loputtomiin, sillä tällaisella taktiikalla ei ehdi koskaan kyllästymään ympäröiviin maisemiin ja kaikki tuntuu aina uudelta.

Comments are closed.