Kun eksyy osa 1…

Kuinka ihanaa onkin viettää päivä metsässä täysin yksin, varsinkin kun kaikille läheisille kerrotaan etukäteen, että nyt on turha soitella ja kutsua juhliin – lähdetään luontoon ja kauas. Varhainen herätys, kiire aamujunaan tai -bussiin, tuntematon asema tai pysäkki keskellä metsää ja siitä alkaa mainio päivä, jonka aikana mieli rauhoittuu, ajatukset tuntuvat kevyiltä ja aivot lepäävät kaupungin huolista. Tällaisen retken jälkeen on aina voimia ja energiaa palata jokapäiväisiin rutiineihin, mutta sitä ennen pitäisi palata kotiinkin.

 

Kun eksyy…

Metsävaellus vie ajatukset kauas. Luonnossa oleskelu on erinomainen tapa saada uutta inspiraatiota omiin tekemisiin, uusia näkökulmia askarruttaviin tilanteisiin ja muutenkin ihan esteettistä nautintoa luonnon kauneudesta. Näissä ajatuksissa voi kulkea pitkään, ja metsä alkaa tuntua yhtäkkiä jo hyvin kotoisalta paikalta eikä polkujakaan enää edes tarvita. Jalat kuljettavat vaeltajan sinne, missä hänen pitää olla, ja kun kaikki ympäröivä maailma on järjestäytynyt vaeltajan mielessä hyvään ja sopivaan kuntoon, on aika palata ensin takaisin asemalle tai pysäkille ja sieltä kotiin. Hetkinen… Minne muuten mennään? Mihin suuntaan kuljetaan? Missä se pysäkki on? Läheisetkään eivät tiedä vaeltajan sijaintia, sillä tarkoitushan oli viettää täysin yksinäinen päivä eikä kukaan saisi sitä häiritä… Eksyinkö?

Ennakoivaa Ajattelua

Vaikka moni meistä uskoo poikkeuksellisen hyviin suunnistustaitoihinsa, eksymisiä sattuu säännöllisesti ja jopa kokeneille metsävaeltajille. Harvemmin ajattelemme eksymistä metsään lähtiessämme, sillä Suomen metsät eivät kuitenkaan ole loputtomia ja jossain vaiheessa se tie tai polku tulee taas vastaan – ja sitä pitkin päästään takaisin sivilisaation syliin. Tämä tuntuu niin yksinkertaiselta ajatukselta ennen lähtöä ja muutenkin, mutta mitä kun oikeasti tapahtuu ja seistäänkin keskellä tuntematonta ympäristöä?

Ennakoivaa Ajattelua

Ennen metsään lähtöä on siis oikeasti syytä miettiä kaikkea vähemmänkin kivaa – esimerkiksi sitä, että siellä asustelee eläimiä, ja kun niitä näkee, pitää osata käyttäytyä sopivalla tavalla. Syksyllä ei ole koskaan turhaa miettiä kelejä ja mahdollisia vesisateita, jotta ei jouduttaisi kulkemaan vaatteet märkänä ja jalat kylmänä. Ja niin: eksyminenkin on sellainen asia, jota voi ennakoida ja johon voi valmistautua. Vaikka älypuhelin tuntuu olevan oikea pelastaja missä tahansa ympäristössä, asia ei kuitenkaan näin ole, sillä verkko ei ihan kaikkialla toimi. Lisäksi moni meistä jättää älypuhelimen tietoisesti kotiin ennen kuin lähtee luonnon maisemiin. Jos se kulkee kuitenkin mukana, sitä on syytä pitää lentotilassa, mutta GPS päällä. Mistä syystä? Sen takia, että jos ei ole tarkoitus vastata tuleviin puheluihin, lentotila säästää akkua ja merkittävästi, varsinkin kauemmilla alueilla. Kaupungissa puhelin on aina verkossa, mutta metsässä se kuluttaa paljon virtaa verkon löytämiseen. Oletko koskaan huomannut, että erämaalla teltassa vietetyn yön jälkeen puhelin piippaa tyhjää akkua? Se on juuri tätä ilmiötä. Lentotila säästää akkua, ja jos sitä ei laita päälle, sammunut puhelin voi olla erittäin huono yllätys eksyneelle ihmiselle. Minkä takia pitäisi pitää GPS päällä? Ja minkä takia se muuten pitäisi laittaa päälle ennen kuin lentotila? Sen takia, että ensin puhelimen pitää löytää itsensä ympäristöstä monen muun verkon avulla kuin pelkkien GPS-satelliittien kautta, ja vasta sitten lentotila voidaan laittaa päälle. Muussa tapauksessa GPS-paikannus voi viedä jopa puoli tuntia, mikä voi olla ratkaiseva aika joko puhelimen akussa tai pimeyden tulossa. Innostuin asiasta ehkä liikaakin, sillä tarkoitus oli kertoa puhelimettoman ihmisen eksymisestä ja siitä, miten silloin toimitaan. Jatketaan siitä sitten seuraavassa postauksessa, pysytään linjalla.

Comments are closed.