Kun eksyy osa 3…

Nyt kun on tajuttu, että eksyttiin eikä jatkosuunnasta ole harmaata aavistustakaan, on aika pohtia omaa selviytymistä tilanteesta.

Suunnan Ottaminen

Ensin täytyy ymmärtää, mikä pitää meidät hengissä, ja sehän on lämpö, jota varten tarvitsemme energiaa. Oma energian kulutus on tällaisissa tapauksissa minimoitava, eikä mikä tahansa kiire saisi pakottaa eksynyttä ihmistä juoksemaan: aikaa säästyy vain muutama minuutti, mutta energiaa kuluu enemmän kuin kävellen. Helposti tulee myös kuuma olo, mutta siinäkään tapauksessa ei kannata vielä ottaa vaatekerroksia pois, vaan parempi tapa on pysähtyä ja levätä hieman. Hyvä on, jos eväitä on vielä jäljellä, mutta niitäkään ei saisi syödä kaikkia heti pois – pikkunälkää pitää aina olla, ja eväitäkin pitäisi nyt säästää. Ja matka jatkuu.

Suunnan Ottaminen

Toivottavasti olet tutustunut alueen karttaan ennen kuin lähdit metsään. Jotkut suosivat kuitenkin helppoa tapaa: tuttavien neuvolla hypätään bussiin, jäädään pois ”tällaisella sinisellä pysäkillä, missä kasvaa vielä iso mänty vieressä” ja sieltä lähdetään taas lukuisten nettiresurssien neuvomana ”vasemmalle, sieltä löytyy polku, joka kääntyy oikealle, ja parin kilometrin päästä alkaa metsä, jossa kannattaa pitää aina vasen suunta”. Oli miten oli, mutta ilmansuunnat on hyvä tietää, ja kartan pitäisi kulkea mukana – ja mieluummin paperiversiossa, sillä jossain vaiheessa se puhelimen akku kuitenkin pettää. Mitä jos karttaakaan ei ole? Ilmansuunnat selviävät helposti kompassista, mutta mitä se auttaa, kun ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mistä tultiin ja mihin pitäisi suunnata? Silloin on aika muistella kotimaan maantiedettä ja niitä paikkojen nimiä, jotka jäivät taakse. Voi yrittää lähteä siihenkin suuntaan, missä oma koti on, mutta hyvin todennäköisesti silloin eksytään vielä pahemmin, jos kotiin on sadan kilometrin matka. Pysytään kuitenkin rauhassa. Päivä alkaa olla lopuillaan ja nyt on aika miettiä yöpymistä, sillä pimeässä oikea polku ei varmasti löydy.

Yöpyminen Metsässä

Metsässä on kiva nukkua teltassa, kun yöretkeen ollaan valmistauduttu. Eksynyt yhden päivän vaeltaja voi puolestaan kokea paljon vähemmän kivoja tunteita, kun mukana ei kulje edes makuupussia tai -alustaa. Nukkua kuitenkin pitäisi ainakin jonkun verran, tosin jos kyse ei ole Pohjois-Suomessa kesäkuun puolivälissä tapahtuvasta vaelluksesta, jolloin aurinko ei laske lainkaan ja päivä kestää koko vuorokauden. Ennen nukkumaan menoa täytyy huolehtia vedestä, ja yöpymispaikan on hyvä sijaita pienen puron tai jopa lätäkön vieressä, kunhan sieltä läheltä edes jotain vettä löytyy. Kun paikka on löydetty, on nuotion aika, ja se tehdään ennen kuin ruvetaan rakentamaan itselleen suojaa. Minkä takia? Nuotio on valon ja lämmön lähde, joka helpottaa suojan rakentamista. Suojan voi rakentaa siitä, mitä metsästä löytyy: lehti- tai havuoksapatja makuualustaksi ja muutama isompi oksa suojan rungoksi. Rungon päälle laitetaan kuusen oksia, sammalta ja lehtiä – ja näin saadaan aikaan sadesuoja. Jos on luvassa kylmempi yö, makuualustan alle voi laittaa nuotiossa lämmenneitä kiviä. Mukavia yöunia!

Yöpyminen Metsässä

Mihin Jäätiin?

Vaikka käsitys kartasta puuttuisi kokonaan, kompassista saa silti apua. Kartan voi piirtää itse, kun seuraa koko ajan sitä, mitä kompassi näyttää. Itse piirretty kartta auttaa muistamaan, missä ollaan jo käyty ja minne ei nyt kannata enää mennä; samasta kartasta käy ilmi myös se, missä on ollut vesilähteitä ja vältettäviä eläinpolkuja, joista on syytä pysyä kauempana. Pienikin joki on jo iso pelastus: kun sellainen löytyy, sen ranta vie aina ihmisten luokse, kun kulkee samaan suuntaan kuin jokikin virtaa. Rannekello helpottaa siinä mielessä, että kun muistetaan, kuinka paljon eilen kului aikaa kävelyyn, niin tänäänkin jaksaa kävellä saman verran, ennen kuin kääntyy takaisin ja yrittää toista suuntaa. Ja vitsinä lopuksi: Suomi on hyvä maa eksyä, sillä eksyneenä voi kävellä aina etelään ja tulla meren rannalle. Turvallisia metsävaelluksia, hyvät luonnon ystävät!

Comments are closed.